Metromaailma vei mennessään

Metromaailma vei minut mennessään. Isoveljeni oli puolestaan autoinsinööriopintojensa aikoina Koskelan ratikkavarikolla kesätöissä useana kesänä. Luonnollisesti sitten itsekin hain atk-merkonomiksi opiskellessani töihin samaan taloon vuonna 1989.  Aloitin Pasilassa tuolloin sijainneessa laskujaoksessa, jossa olin yhden kesän kesätöissä. Sen jälkeen työskentelin lippu- ja matkustajalaskennoissa useaan otteeseen iltaisin ja viikonloppuisin.

Olen työskennellyt monissa eri ammateissa ja käynyt kokeilemassa työelämää myös Yhdysvalloissa ja Ruotsissa, mutta kaipuu kotimaahan toi minut takaisin Suomeen ja silloiselle HKL:lle. Lippulaji- ja matkustajalaskentahommat jatkuivat reissailujen jälkeen, kunnes siirryin matkalippujen tarkastajaksi vuonna 1992. Hetken olin myös HKL:n liikenneneuvonnassa.

Metrojunankuljettajana olen työskennellyt vuodesta 1996 lähtien. Metron työsuojeluasiamiehenäkin olin aikoinaan pari vuotta ja siihen liittyvissä liiton järjestämissä koulutuksissa pariin otteeseen. Viimeiset viitisen vuotta olen toiminut ajo-opettajana metrojunankuljettajakursseilla normiajamisen lisäksi. Näin olen saanut jakaa omaa osaamistani uusille kollegoille, ja samalla oman ammattini tekninen osaaminen on pysynyt yllä.

Olen nähnyt työssäni muutoksia ja kokenut paljon näiden vuosien aikana: on tullut uusia junamalleja ja radiojärjestelmiä, lisää asemia ja uutta rataa.

Olen nähnyt työssäni muutoksia ja kokenut paljon näiden vuosien aikana: on tullut uusia junamalleja ja radiojärjestelmiä, lisää asemia ja uutta rataa. Perustyö kuljettajana on kuitenkin pysynyt samana.

Tärkeää työtä

Työssäni parasta on vaihtelu: joka päivä on vähän erilainen ja työ on itsenäistä ja tärkeää, sillä me kuljettajat pidämme huolen, että kaupunkilaiset pääsevät määränpäihinsä. On ollut hauskaa bongata kyydistäni tuttuja ja julkkiksia. ”Toimistoni” maisemat ulkoalueella ovat upeat eri vuoden- ja vuorokauden aikoineen ja auringon nousuineen ja laskuineen. Haasteita työhön ovat tuoneet erilaiset poikkeukselliset tilanteet vesivahingoista junien vikatilanteisiin.

Työnantaja on mahdollistanut näin monen vuoden työrupeamassa myös erilaisten elämäntilanteiden vaatimat äkillisetkin muutokset; yhden vuoden vuorotteluvapaan sekä kolme äitiyslomaa ja hoitovapaata. 

Oma työhistoriani kertoo hyvin, kuinka Kaupunkiliikenteellä on mahdollista edetä urallaan. Metrojunankuljettajista osa hakeutuu myös muihin metron työtehtäviin: työnjohtajiksi, ryhmäpäälliköiksi tai liikenteenohjaajiksi. Itse olen viihtynyt metrojunankuljettajan ja ajo-opettajan tehtävissä ja muutenkin vuorotyössä: nautin arkivapaista ja viikonlopputöistä enemmän kuin ”normaalista” maanantaista perjantaihin klo 8-16 -rytmistä. 

Sirpa Hilonen
metrojunankuljettaja ja ajo-opettaja