Metro 40 vuotta

Metro on kuljettanut pääkaupunkiseudun matkustajia jo 40 vuotta. Maan alla kulkeva liikenneväline herätti suunnitteluvaiheessaan paljon epäilyjä ja vastustusta. Metro kuitenkin vakiinnutti muutamassa vuodessa paikkansa matkustajille mieluisimpana joukkoliikennevälineenä ja tuo paikka sillä on edelleen.

Tiistaina 2. elokuuta 2022 tulee 40 vuotta siitä, kun tasavallan presidentti Mauno Koivisto leikkasi Kompassitasolla nauhan sen merkiksi, että Helsingin metro oli virallisesti avattu. Matkustajilla oli ollut mahdollisuus ottaa tuntumaa metroon jo aikaisemminkin, sillä junat olivat ajaneet 1.6. alkaen koeliikennettä asiakkaat kyydissä arkisin aamuisin ja iltapäivisin.

Metron suunnittelun lasketaan Helsingissä alkaneen syksyllä 1955, jolloin neljä sosiaalidemokraattien kaupunginvaltuutettua teki aloitteen maanalaisen rakentamisesta Helsinkiin.

1960-luvulla sekä kaupungin päättäjät että rivihelsinkiläiset kävivät kiihkeitä keskusteluja metron puolesta ja vastaan. Kannattajien mielestä osa liikenteestä oli välttämätöntä viedä maan alle, jotta tiet eivät menisi tukkoon. Henkilöautojen määrä kasvoi nopeasti ja etenkin liikenne Itä-Helsingistä keskustaan takkuili, sillä itään nousi suuria lähiöitä, joihin muutti jatkuvasti lisää väkeä. Rautatientori oli tupaten täynnä Itä-Helsingistä tulevia busseja.

Vastustajien mielestä metro oli Helsingin kokoiseen kaupunkiin kallis ja suorastaan suuruudenhullu hanke. Ajatus ihmisten ahtamisesta putkeen maan alle oli kaiken kaikkiaan epämiellyttävä, tai näin ainakin monet metron vastustajat penseyttään perustelivat.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti metron rakentamisesta Kampista Puotinharjuun aamuyöllä 8.5.1969 klo 3.30 yli kuusituntisen väittelyn jälkeen. Äänet jakautuivat 49 rakentamisen puolesta ja 25 vastaan.

1970-luvulla rakennettiin ratoja ja ensimmäisiä asemia. Samalla syntyi kuusi kilometriä tunnelia Kampista Sörnäisiin. Helsingin kova peruskallio oli kiitollista louhittavaa lukuun ottamatta Kluuvin ruhjetta. Rapautuneesta kalliosta, savesta ja liejusta muodostunut kiila ulottuu Töölönlahdelta Kruununhakaan. Tunnelit louhittiin ruhjeeseen jäädyttämällä maaperä, minkä jälkeen jäätynyt maa irrotettiin varovaisin räjäytyksin. Metrotunnelit vuorattiin Kluuvin ruhjeen kohdalla valurautaelementeillä.

Poliittinen vääntö metron ympärillä ei rauhoittunut myöskään rakentamispäätöksen jälkeen, vaan vastustajat vaativat töiden keskeyttämistä. Kaupunginhallitus karsi koko vuosikymmenen ajan rakentamisen määrärahoja. Rahakiistat olivat yksi syy siihen, että rakentamispäätöksestä ehti kulua 13 vuotta, ennen kuin liikenne käynnistyi.

Vuonna 1982 käytössä oli vain Rautatientorin ja Itäkeskuksen asemien välinen rataosuus. Metro pysähtyi pääteasemien välillä Siilitien, Herttoniemen, Kulosaaren ja Hakaniemen asemilla.

Liikenteen alkuvaiheita leimasi itähelsinkiläisten ärtymys siihen, että he joutuivat vaihtamaan bussien ja metron välillä. Tyytymättömyys lientyi sitä mukaa, kun HKL korjasi liityntäliikenteen aikatauluja. Itähelsinkiläiset huomasivat myös metron hyvät puolet. Tiheästi kulkevat junat toivat lähiöt ja keskustan entistä lähemmäksi toisiaan.

Kampista pääsi metron kyytiin maaliskuusta 1983 alkaen. Sörnäisten asema valmistui syksyllä 1984. Helsinkiläiset huomasivat pian, että metro oli kätevä kulkupeli myös ydinkeskustan liikenteessä. Vaikka metro olikin vielä lyhyt maailman metropolien verkostoihin verrattuna, se toi liukuportaineen ja maanalaisine asemineen Helsingille suurkaupungin tuntua. Rautatientorin bussiruuhkatkin helpottivat metron myötä.

HKL kysyi vuonna 1985 helsinkiläisten mielipiteitä eri joukkoliikennevälineistä. Tulos yllätti jopa HKL:n johdon, sillä vertailun voitti metro.

Metro jatkui idässä Myllypuroon ja Kontulaan marraskuussa vuonna 1986 ja Mellunmäkeen syyskuussa 1989. Seuraavalla vuosikymmenellä tulivat käyttöön Ruoholahden asema elokuussa 1993 ja Kaisaniemi maaliskuussa 1995. Vuosaaren metrohaara avautui elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1998.

Junat kulkivat reilut 19 vuotta edestakaisin Mellunmäestä ja Vuosaaresta Ruoholahteen. Helsinki odotti Espoon metropäätöstä, joten myös muut suunnitelmat metron jatkamisesta, esimerkiksi yhteydet lentokentälle ja Töölöön, saivat odottaa.

Espoon kaupunginvaltuusto päätti 25.9.2006 metron rakentamisesta Ruoholahdesta Matinkylään ja liikenne alkoi marraskuussa vuonna 2017. Käyttöön tuli kahdeksan uutta asemaa, joten metroon pääsee nyt kaiken kaikkiaan 25 asemalta. Radan pituus päästä päähän on 35 kilometriä. Eikä metro lakkaa kasvamasta edes ikääntyessään. Seuraava etappi on Kivenlahti.

Hukkaputkesta matkustajien suosikiksi

Metrolla kulki vuonna 1982 vajaat kymmenen miljoonaa ihmistä. Vuonna 2021 metrossa tehtiin 56 miljoonaa matkaa. Liikenneväline, jota monet ennen sen käyttöönottoa pitivät epäilyttävänä hukkaputkena, nousi muutamassa vuodessa matkustajien suosikiksi ja se on pitänyt asemansa. Kun HSL kysyy asiakkaittensa tyytyväisyyttä joukkoliikenteeseen, metro saa toistuvasti liikennevälineistä parhaat pisteet.