Työntekijätarinat
Kesäharjoittelijasta turvallisuuspäälliköksi
Ensimmäisen kerran astelin HKL:lle (nyk. Kaupunkiliikenne) töihin lukioikäisenä vuonna 2007. Tein parina vuotena kesä- ja tuntitöitä suunnitteluavustajana. Raideliikenne on kiinnostanut minua aina – olin varsinkin nuorempana innokas rautatieharrastaja, ja kävin usein kuvaamassa myös metrojunia radan varressa.
Kesällä 2009 pääsin kesätöihin silloiseen metroliikenneyksikköön ylläpitämään metroliikenteen nettisivuja, valokuvaamaan toimintaa ja tekemään tilastointia. Samoihin aikoihin aloitin liikennetekniikan opinnot Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä.
Syksyllä 2011 pääsin DI-opintojeni ohessa metrojunankuljettajakurssille, ja sillä tiellä olen talossa edelleen. Tykkäsin kuljettajan työstä ja sain sen sopimaan myös hyvin opintojen oheen. Ikinä ei harmittanut lähteä töihin aikaisista aamuherätyksistä huolimatta. Työyhteisössä puhallettiin yhteen hiileen ja ohjaamo tarjosi mukavat maisemat sekä vastapainoa pänttäämiselle. Tunnelmallisimpia hetkiä olivat kesäaamujen auringonnousut.
Tykkäsin kuljettajan työstä ja sain sen sopimaan myös hyvin opintojen oheen. Työyhteisössä puhallettiin yhteen hiileen ja ohjaamo tarjosi mukavat maisemat sekä vastapainoa pänttäämiselle.
Vuonna 2013 tehtäväkenttäni alkoi laajentua. Kuljettajatöiden ohella aloin tehdä lisäksi tuntiteekkarihommia silloisen automaattimetroprojektin parissa. Opinnot ja työ täydensivät hyvin toisiaan; opinnoista sain uusia näkemyksiä työhöni ja päinvastoin. Muitakin kiinnostavia tehtäviä välillä tarjoutui: yhdellä kuljettajakurssilla toimin ajo-opettajana, ja sisäisenä auditoijana pääsin tutkailemaan talon toimintaa muutenkin. Lopulta tein myös diplomityöni vuonna 2015 metron turvallisuusjohtamisjärjestelmän kehittämisestä.
Valmistumiseni jälkeen sain paikan liikennöintiyksiköstä valvomoinsinöörinä. Tehtäväkenttääni kuului varsinkin liikenteen riskienhallintaa, toimintaohjeiden laadintaa sekä häiriönhallintaan liittyvää kehittämistä. Länsimetron ensimmäisen vaiheen käyttöönotossa pääsin myös koordinoivaan rooliin koeajojen ja pelastusharjoitusten käytännön toteuttamisessa.
Itseään pääsee haastamaan
Turvallisuuspäälliköksi minut valittiin vuonna 2018, jolloin tehtäväkenttäni laajeni kattamaan kaikki turvallisuuden osa-alueet ja riskienhallinnan kokonaisuuden, mikä takaa sen, että kehittäminen ei lopu ja kahta samanlaista päivää ei ole ollut. Itseään pääsee haastamaan ja uusiin asioihin perehtymään harva se päivä. Korona ja muut viime aikojen kriisit ovat luonnollisesti tuoneet paikoin runsaastikin lisämaustetta tehtäviin.
Yksittäisenä tapahtumana työssäni turvallisuuspäällikkönä on jäänyt mieleen Rautatientorin metroaseman viimeisin vesivahinko elokuussa 2019, jolloin viikonloppu meni tiiviisti jatkuvuudenhallinnan konkretian ja myös kriisiviestinnän parissa. Toisaalta matkustajapalvelun kannalta tilanteesta myös toivuttiin nopeasti, vaikka kokonaisuutena jälkikäteistä työnsarkaa riittikin.
Kolmekymppiselle melko pitkä ja vaiherikas urapolkuni on hyvä osoitus siitä, kuinka Kaupunkiliikenteellä riittää työntekijälle runsaasti ainutlaatuisia näkymiä, ja myös etenemään pääsee, jos vain tahtoa ja tarmoa riittää.
Juhana Hietaranta
turvallisuuspäällikkö