Kohti hiilineutraaliutta: Raide-Jokeri loi vahvan perustan kaupunkiraideliikennehankkeiden ympäristötyölle

Ensimmäisenä merkittävänä pääkaupunkiseudun ratikkahankkeena Raide-Jokeri loi esimerkillään vahvan perustan ympäristövastuullisuustavoitteiden määrittelyyn ja toteuttamiseen.

Uusi pikaratikka, etualalla kukkia.
Kuva: HSL


Raide-Jokerissa otettiin huomioon koko reitin laajuudella niin vesistöt, liito-oravat kuin muutkin uhanalaiset eläimet sekä niiden kulkureittien ja pesimismahdollisuuksien parantaminen. Rakentamisesta aiheutuvia ilmastovaikutuksia väennettiin mm. kiertotaloutta hyödyntämällä.

Vesistöjen suojelu ja taimenpurojen kunnostus

Pikaraitiovaunulinja 15 ylittää kaikki merelle laskevat pienvedet sekä Vantaanjoen. Purojen varret ovat tärkeä osa pääkaupunkiseudun viher- ja virkistysverkostoa. Useissa näissä puroissa lisääntyy arvokasta, uhanalaista taimenkantaa. Pienvesistöjen ylityksille laadittiin huolelliset toimenpidesuunnitelmat, joista neuvoteltiin ympäristöviranomaisten kanssa, ja olosuhteita pystyttiinkin parantamaan monin paikoin merkittävästi osana rakentamista.

Vantaanjoessa esimerkiksi asustaa uhanalaisia vuollejokisimpukoita, jotka siltatyömaa-alueen kohdalla siirrettiin turvaan joen yläjuoksulle. Simpukoiden siirtämisen jälkeen rakentamisen mahdollisia vaikutuksia simpukkapopulaatioon seurattiin tekemällä linjasukelluksia rakentamisvuosien ajan. Vuollejokisimpukoiden yksilömäärissä, tiheyksissä tai kuolleisuudessa ei tapahtunut merkittävää muutosta verrattuna rakentamista edeltävään aikaan.

Eläinten kulkureittien ja pesimismahdollisuuksien parantaminen

Liito-oravien pesimäpaikka sijaitsee Patterinmäen länsipuolisessa metsässä. Puita kaadettiin puiston pohjoisreunasta raitiotien kohdalta. Patterimäen metsään asennettiin kymmenen liito-oravapönttöä tukemaan liito-oraville soveltuvia pesäpaikkoja alueella. Vuotuisten seurantojen perusteella liito-oravat hyväksyivät pöntöt pesäpaikoikseen, ja hankkeen päättyessä kanta jopa vahvistui Patterimäen alueella. Espoossa puolestaan asennettiin liito-oraville hyppypuita edistämään liito-oravien liikkumista Kehä I:n yli.

Vantaanjoen vanha silta oli ennen hankkeen aloittamista räystäspääskyjen pesimispaikka. Ennen sillan purkamista rakennettiin viereisen Tulvaniityn sillan alapalkkeihin tekopesiä räystäspääskyille varmistamaan pesäpaikat jatkossakin. Räystäspääskyt pysyivät alueella rakentamisen aiheuttamista muutostöistä huolimatta.

Lintujen pesäpönttöjä asennettiin myös Hallainvuoren metsäalueelle. Viikissä kaadetuista puista sorvattiin linnunpönttöjä, joita jaettiin lähialueen asukkaille, ja näin saatiin kaadetuille puille uusi elämä ja merkitys.

Stadin ammattiopiston ympäristöalan opiskelijoille annettiin Vantaanjoen työsilloista purettua lautamateriaalia, josta opiskelijat toteuttivat 40 hyönteishotellia. Hotellit asennettiin pikaraitiotielinjan varteen.

Radan ali Viikintien kohdalle rakennettiin pieneläinrumpu turvaamaan pienten eläinten liikkumista metsäalueelta toiselle. Taimenen liikkumisesteitä poistettiin useammasta kaupunkipurosta, ja Viikinojaan asennettiin hajukiviä tukemaan alueella havaitun saukon liikkumista Viikintien ali.

Kertotalous ja materiaalitehokkuus

Materiaalitehokas rakentaminen pienentää haitallisia ympäristövaikutuksia, jätteen määrää, kustannuksia ja kuljetusmatkoja.
Raide-Jokerin työmailla maakerroksia ei sekoitettu kaivuvaiheessa, millä taattiin maa-ainesten helpompi hyödynnettävyys. Kaikki mahdolliset uudelleenkäytettävät pintamaat varastoitiin hyödyntämispaikan läheisyydessä. Osa pintamaista hyödynnettiin viherrakentamisessa kierrätyskasvualustana.

Murskaamalla kiviainesta hankealueella kuljetusmatkoja ja neitseellisen kivimateri¬aalin hankintaa saatiin vähennettyä merkittävästi. Uusiomateriaaleista hyödynnettiin erityisesti betonimursketta. Esimerkiksi Roihupellossa purettiin vanha bussivarikkorakennus, jonka purkubetonia hyödynnettiin vieressä kulkevan Raide-Jokerin radan ratakerroksiin 6 500 tonnia. Espoossa Turunväylän ylittävän Impilahdensillan tulopenkereissä käytettiin puolestaan 5 000–6 000 tonnia betonimursketta.

Jätteiden lajitteluaste oli Raide-Jokerissa noin 94 prosenttia. Suurimmat jätteet aiheuttivat asfalttijäte sekä betoni ja metalli. Työmaalla lajittelun jälkeen jätteet menivät joko kierrätykseen tai loppusijoitukseen riippuen jätejakeesta sekä loppusijoituspaikasta. Suurin osa jätteistä päätyi takaisin kiertoon.

Hankkeessa kaikki tekivät ympäristötyötä

Hankkeen työnjohtotason henkilöt perehdytettiin siihen, miten ympäristönäkökulmat tulee huomioida työmaalla. Näin ympäristön huomioiva rakentaminen oli osa jokaisen työtä ja tuotti hyvää tulosta.

Raide-Jokerin ympäristöteot on koottu yksien kansien väliin ympäristöraportiksi, ja hankkeessa havaitut hyvät käytännöt ja opit on viety ja viedään myös tuleviin raidehankkeisiin.