Kikkamiehet ovat pelastaneet ratikoita takaisin raiteille jo vuosikymmeniä
Ruskeasuon varikolle ovat pöydän ääreen kokoontuneet muistelemaan vanhoja hyviä aikoja kikkamiehet Göran Eriksson, Ari Karvosenoja, Klaus Burmeister ja Mikko Ylimutka.
– Kun kikkamiehenä aloitti hommat, tiesi sen olevan niin sanottu ikuinen leipä. Edes 1990-luvun laman aikana ei ollut epävarmuutta siitä, ettei olisi töitä, Klaus Burmeister sanoo.
Kaverukset aloittivat hommat 1980-luvulla, ja nyt horisontissa häämöttävät eläkepäivät. Kikkamiehet ovat miesten omien sanojen mukaan työntekijöitä, jotka tulevat raitovaunulinjalle hädän tullen ja pystyvät korjaamaan melkein mitä tahansa nopeasti. Kikkamiehet sulautettiin osaksi muuta kunnossapidon toimintaa myöhemmin.
– Jokaisella oli lempinimi ja toisen oikea sukunimi saattoi olla hukassa. En joskus puhelimeen vastatessani tunnistanut, ketä henkilöä kysytään – sitten tajusin, että puhelimeen haluttiin työkaveri, joka oli lempinimeltään Mömmö, kertoo Klaus Burmeister entisen kollegansa hilpeästä kutsumanimestä.
Ari Karvosenoja ja Göran Eriksson muistelevat mukavaa työyhteisöä.
– Yhteishenki oli aina hyvä, kertoo Ari.
– Se oli aina selvää, että oli ihan h**vetin mukavat työkaverit! Göran komppaa.
Kikkamiehiä työssään 1980-luvulla
Nuoremman sukupolven työntekijämme, työnjohtaja Aatu Heikkinen löysi muisteluiden tueksi vanhoja valokuvia vuosikymmenten takaa kikkamiehistä ja heidän työstään.
