Tulevaisuus rakennetaan raiteilla

Ilman ainutlaatuisia ammattilaisemme arkemme näyttäisi erilaiselta. Vihreät ratikat ja oranssinpunaiset metrot eivät värittäisi kaupunkikuvaa eikä matkustaminen olisi yhtä sujuvaa kuin se nyt on.

Työntekijämme ovat kautta aikojen siirtäneet arvokasta osaamistaan uusille sukupolville. He ovat yhdessä tehneet pitkäjänteistä työtä varikoilla, valvomoissa, työmailla ja tunneleissa kaupunkiraideliikenteen turvallisuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi.

Vastuullisuus on meille voimavara ja perusta, jolle rakennamme tulevaisuutta. Meille vastuullisuus tarkoittaa sitä, että toimimme aina eettisesti suhteessa ympäristöön, vaikutuspiirissämme oleviin ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. 

Tulevaisuus rakennetaan raiteilla -kampanjallamme haluamme kertoa, että raideliikenne ja sen kehittäminen on tulevaisuuden ala, josta on helppo olla ylpeitä, ja joka tarvitsee monenlaisia uusia osaajia vielä vuosikymmeniä.

Monenkirjavista työtehtävistämme löytyy jo nyt lukuisten lasten ja vähän varttuneempienkin tulevaisuuden haaveammatti. Siksi keräsimme somekanavillamme seuraajiltamme ainutlaatuisia fanitarinoita metrosta ja ratikasta.

Fanitarinoita tulevaisuuden rakentajilta

”Olen aina tykännyt ratikoista ja ratikoilla on helppo liikkua Helsingissä. Olen käynyt myös paljon Tampereella jossa on myös hienot ratikat. Innolla odotan, että ratikka alkaa kulkemaan Kruunusillalla.”

”Eräs tuttu lapsi on todellinen metrofani. Pienempänä hän ei sanonut ’heippa’ vaan ’piip piip piip’.”

”Olinkohan ehkä 7-8-vuotias, kun muistan ensimmäisen kerran käyneeni Stadissa, oli räikeän pinkki Apuva!-lippis päässä. Ainoa asia minkä tuosta Stadin-matkasta muistan, on ratikkamatka Lintsille. Sen matkan aikana päätin, että aikuisena muutan Stadiin, ajelen ratikoilla aamusta iltaan ja illalla nukahdan ratikoiden kolinaan. 25 vuoden iässä tämä toteutui, muutin Stadiin. Kauhean kauan siihen meni, mutta parempi myöhään jne… Olihan se vähän pettymys, kun ratikoiden kolina ei kotiin asti kuulukaan, mutta täällä ollaan!”

Metro on vaan niin kiva kulkuväline ja sillä pääse nopeasti vaikka keskustaan.

”Oon tykännyt metrosta pienestä asti, tykkään keräillä myös metrojuttuja, esim. heijastimia tai kangaskasseja, niitä minulta jo löytyykin. Tykkään myös katsoa metrovideoita YouTubesta, niitä katson paljon. Jos uutissivuilla lukee jotain metroon liittyvää, ne kiinostavat minua aina ja meen heti lukemaan niitä. Matkustan myös paljon metrolla, koska asun metroaseman vieressä. Metro on vaan niin kiva kulkuväline ja sillä pääse nopeastti vaikka keskustaan.”

”Olen ollut aina kiinnostunut kaikenlaisista menopeleistä, ja raitiovaunut ja metrot kiinnostaa totta kai myös. Valmetin raitiovaunut ja M100 tuovat erityistä nostalgiaa.”

”Pojan erityinen mielenkiinnon kohde on metro ja erityisesti M200-malli. Vaari oli ennen Länsimetrolla töissä ja sain häneltä lahjaksi HKL:n metroliikenne-lippiksen. Tämä ikävä kyllä varastettiin koulussa, mutta upea metrotyöntekijä pelasti pojan mielen.”

Ne vanhat ’yksisilmäiset’ vihreäkeltaiset vaunut, ai että!

”Olen fanittanut raitiovaunuja lapsuudesta asti. Asuimme Käpylässä ja äiti tykkäsi ajattaa mua ja siskoani spåralla (silloin toki kutsuin niitä ratikoiksi) keskustaan, koska busseissa tuli helposti huono olo. Ykkösen spåra Kauppatorille oli legendaarinen. Reitti on vaihtunut niistä ajoista eteläpään päätepysäkin osalta ja kalustokin monta kertaa, mutta ne vanhat ’yksisilmäiset’ vihreäkeltaiset vaunut, ai että. Se tuoksu ja tietty kolina mikä niissä aina oli. Ja tiukat rahastajatädit, huh. Sittemmin asuin Kalliossa ja käytin yksinomaan raitiovaunuja. Nyttemmin tykkään vaihtaa bussistani spåraan, jos se vaan reittiin osuu, on huono sää kävellä tai tarvii muuten päästä lähemmäs kuin bussilla. Ihania vehkeitä ja kuuluvat ehdottomasti Helsinkiin, nyt ja aina!”

Kouluun kulkiessani metrolla rakastan kuunnella tarkkaan Strömbergin taajuusmuuttajien tuottamaa ihanaa melodiaa.

”Metrojen fanitus lienee alkanut jo 2010 tienoilla ollessani vielä hyvin nuori. Vanhempanikin muistavat että rakastin selata Laaksosen ”Pieni Metrokirja” -nimistä kuva-/tietokirjaa. Kirjan kuvista hurmaannuin varsinkin Helsingin metroihin, erityisesti M100-sarjan juniin. Äitini muistelee myös, että olin aivan pähkinöissäni, kun kävin vielä lastenvaunuissa Tukholman metrossa. Olen myös muutenkin iso rautatiefani ja kuvailen vapaa-ajallani junia. Junista metrot ovat helposti lemppareita, olen myös käynyt esimerkiksi Berliinissä ihastelemassa heidän metrojaan ja kuvailemassa niitä. Olen pienestä asti halunnut käydä metrovarikolla ja olen myös monesti pohtinut, että voisin hakea sinne töihin, valmistun nimittäin kohta sähköasentajaksi. Kouluun kulkiessani metrolla rakastan kuunnella tarkkaan Strömbergin taajuusmuuttajien tuottamaa ihanaa melodiaa. Se on ehkä lempi juttuni meidän metroista.”

”Metrofanitus alkoi joskus -98, kun ekoja kertoja pääsi itsenäisesti Ruohiksesta Kontulan skeittihallille, tuntui kun M100-vaunulla aukeis koko maailma. Vanhan metron estetiikka kokonaisuudessaan muotoilusta värimaailmaan sytyttää. Hajut ja äänet luovat tunnistettavan tutun ympäristön. Arvostan myös Valmetin tehdasosaamista, kotimaisella tuotannolla on luotu uniikkia kaupunkikuvaa.”

”Olen metroista pitänyt ihan pienestä asti, ja pienempänä oli tapana käydä aina viikonloppuna metrolla koko linja läpi. Se oli silloin vielä niitä aikoja, kun metrot liikennöivät vain Ruoholahteen asti. Mieleenpainuvin muisto on ehdottomasti ollut se, kun M300-junat rupesivat liikennöimään ja pääsin ensimmäisten joukossa matkustamaan siinä. Se oli outoa silloin nähdä metrojuna, jota ei ollut nähnyt koskaan aikaisemmin. Edelleen tänä päivänä tapa on jäänyt, mutta saatan myös käydä matkustamassa useamman kierroksen joinakin päivinä. Silloin aikoinaan kun nokkajunat liikennöivät vielä, niin se oli siistiä aina päästä nokkajunan kyytiin.”

Mun huoneen seinällä on semmoinen juliste, missä lukee metroasemien nimet.

”Oon tykännyt metroista pienestä asti ja tykkään edelleen tosi paljon. Matkustan tosi paljon metrolla, kun asun metroaseman vieressä. Isot koneet -ohjelman metrojakso oli ihan paras. Multa löytyy myös kaksi metro-kangaskassia ja metroheijastin. Mun huoneen seinällä on myös semmoinen juliste, missä lukee metroasemien nimet, mutta vain Matinkylään asti, silloin oli se ensimmäinen länsimetro-osuus auennut.”

”M100 malli on lemppari. Kuljen itse metrolla joka päivä kouluun ja takas ja myös harrastuksiin. Minulta löytyy isän antamat metrovillasukat, joissa lukee ’Maailman pohjoisin metro’!”

”Metro on mun suosikkijakso Isoista koneista. Metro menee nopeemmin kuin auto. Siellä näkee paremmin maisemia kuin autosta, autosta näkee vaan toisia autoja. Ja metrot on kivan värisiä!”

Metro. Se on upea ja ihmeellinen kulkuneuvo. Aikuisena olen metrokuski. Isot koneet -metrojakso oli ihan super. Ja kaikki napit, teknologia, miten ovet avautuu, ihmiset, oranssi väri, kaikki ihan super!

”Metrofanitus alkoi minulla pienenä poikana, M100 oli ihan ehdoton suosikkini. Nokkajunaa piti usein vanhempien kanssa metsästää. Nykyään olen linja-autonkuljettaja, mutta haaveet ohjaa silti edelleen raiteille metroon, jahka tulevaisuudessa!”

”Metro. Se on upea ja ihmeellinen kulkuneuvo. Aikuisena olen metrokuski. Isot koneet -metrojakso oli ihan super. Ja kaikki napit, teknologia, miten ovet avautuu, ihmiset, oranssi väri, kaikki ihan super!”

”10-vuotias poikani rakastaa metroja, erityisesti M200:aa. Niillä onkin ajeltu linjoja päästä päähän monen monta kertaa, ja tavattu monta mahtavaa metrokuljettajaa.”

Metron ohjaamoon pääseminen olisi minun elämän suurimmista asioista aivan heittämällä.

”M100 on niin ihana ja nostalginen ettei sen ääniä voita mikään metro! M100:aa onkin tultu mentyä tooodella monta kertaa sinne sun tänne, Videoitakin olen kuvaillut metroista YouTubeen ja nimenomaan yksi metrovideoista onkin kanavani suosituin video! Joitain kuviakin on metroista matkaan tarttunut aina, kun on ehtinyt sellaisen ottamaan. Metron ohjaamoon pääseminen olisi minun elämän suurimmista asioista aivan heittämällä, vaikka olenkin monen bussin ohjaamossa kanssa käynyt niin ei ne vie vertoja metron ohjaamoon pääsemiselle! Erilaisia metrokuljettajiakin on tultu nähtyä, kun ovat moikanneet asemalla kun olen kuvaillut!”

”Isot koneet -ohjelman metrojakson 4-vuotiaan fanin kanssa käydään viikonloppuisin ajelemassa erilaisilla julkisilla. Junasta ratikkaan, sitten pienen pätkän bussilla ja lopuksi metrolla. Pääsee kätevästi kulkemaan vaikkapa leikkipaikasta toiseen ja samalla ihmettelemään ohikiitävää maisemaa.”

”Postiuraa aloitellessa kuljin päivittäistä työmatkaa spåralla. Aika usein jakokierroksella Banaani tuli morjestamaan siinä Pressanlinnan kohalla ja se jatkoi siitä matkaansa Skattalle ja minä Pohjoisrantaan. Joskus saattoi näkyä koeajojakin. Ihan eka muisto metrosta oli, kun mentiin äidin kanssa Ruoholahteen. Hän oli töissä silloin satamassa, ja siinä riitti ihmeteltävää M100:ssa kuin satamaradassakin. Ei ollu Kamppia eikä länsimetrosta tietoakaan. Ratikassa oli narskuvat telit.”

3-vuotias Isot koneet -fani rakastaa erityisesti Julius-jaksoa eli metrojaksoa.

”Asun lähellä 15 pikaratikan reittiä. Seurasin tarkkaan rakennustöitä ja odotin syksyä -23, että pääsen kyytiin. Tykkään ratikoista. Menin äidin kanssa ajelulle päästä päähän heti kun ehdittiin. Sitten avattiin 13-linja, ajettiin sekin. Se on tosi lyhyt reitti. Nyt odotan, että Kruunusillat-ratikka aloittaa niin ajetaan sekin läpi heti.”

”Nytkö me vihdoin päästään näkemään Julius? Eräs 3-vuotias Isot koneet -fani rakastaa erityisesti Julius-jaksoa eli metrojaksoa, ja joka kerta kun matkustetaan metrolla, pitää yrittää kurkkia ohjaamoon, onko Julius työvuorossa.”

”I love Helsinki’s metro system and especially the M300 train model, for its modern look and see-through interior! I actually recreated it in 3D for my kuvataiteen lukiodiplomi back in 2022, trying to match the real thing as closely as possible by spending a few hours riding (on the least busy stations during the least busy hours, to not disturb anyone XD) with a notebook and measuring tape, and then updated the model in 2025 while studying game art at Stadin AO!”