2.3.1. ATU ja kaarrelevitykset

Aukean tilan ulottuma (ATU) kuvaa raitiovaunun tarvitseman tilan. ATU sisältää vaunun rungon, peilit ja huojuntavarat kaikissa olosuhteissa. Aukean tilan ulottuman sisälle ei saa sijoittaa kiinteitä rakenteita lukuun ottamatta pysäkkilaitureita. Muihin tienkäyttäjiin ja rakenteisiin tarvittavat vähimmäisetäisyydet on kuvattu omissa kohdissaan.

Raitiovaunun vaatima aukean tilan ulottuma suoralla radalla (kuva 1) ja vähintään 250 metrin kaarresäteellä on leveyssuunnassa 2 900 mm. Jos kaarresäde on alle 250 metriä, ATU:a on levennettävä, jolloin rata-alueen vaatima tila ja raideväli kasvavat. Levennystä merkitään kirjaimella e ja se on kuvattu kohdassa Aukean tilan ulottuman leventäminen kaarteissa.

Aukean tilan ulottuma on korkeussuunnassa 6 200 mm kiskon selästä. ATU sisältää vaunun vaatiman tilan 3 900 mm sekä virroittimen vaatiman tilan 2 300 mm.

Huom: pysäkkilaiturit ulottuvat ATU:n sisäpuolelle.

Aukean tilan ulottuman leventäminen kaarteissa

Raitiotien aukean tilan ulottumaa (ATU) levennetään kaarteessa vaunun kulmien ja keskiosan ulosheiton huomioimiseksi (kuva 2). Kaarteen aiheuttama levitys ATU:n puolileveyteen merkitään e. Kallistetussa raiteessa on lisäksi huomioitava vaunun kallistumisesta aiheutuva levenemä b_H.

Tarkempaa tarkastelua vaativissa tapauksissa kaarteen sisäpuolinen aukean tilan ulottuman levitys merkitään e_s ja ulkopuolinen e_u.

ATU:n kaarrelevitys pääkaaren alueella

Levityksen suuruus (e) riippuu raitiotien vaakageometrian kaarresäteestä sekä vaunun mitoista. Lähtökohtaisesti aukean tilan ulottuman levitys lasketaan kuten kaavassa 1 on esitetty. Levitys oletetaan yhtä suureksi kaarten sisä- ja ulkopuolella. Kaavan antamia arvoja on esitetty taulukossa 1.

Huom: jyrkissä vasemmalle suuntautuvissa kaarteissa nivelvaunujen oikeanpuoleinen peili vaatii enemmän tilaa kuin kaavassa ja taulukossa on esitetty! Esim. R=25 m kaarteessa vasemmalle nivelvaunun oikea peili ulottuu 2070 mm keskilinjasta eli tarvittava ulottuman levitys on 620 mm eikä 500 mm. Ohjeistusta tullaan tältä osin täydentämään (8.1.2024).

Kaarrelevitys kaaren päissä

Kaarrelevityksen käyttäytyminen kaaren päissä riippuu elementtien välisen siirtymän tyypistä. Seuraavassa käsitellään levityksen määrittely yleisimmissä tapauksissa.

Siirtymä suora–kaari, ilman siirtymäkaarta

Mikäli pääkaari alkaa suoran päästä ilman siirtymäkaarta (klotoidia tai tasoituskaarisarjaa) levitys ulottuu liittyvälle suoralle. Suoralle ulottuvan levityksen pituus on sisäkaarteessa 15 m ja ulkokaarteessa 10 m. Levityksen suuruus joillekin kaarresäteille on esitetty taulukossa 2.

Siirtymä suora – siirtymäkaari – kaari, siirtymäkaaren pituus L_k < 15 m

Kun siirtymässä suoralta kaarelle on siirtymäkaari (klotoidi tai tasoituskaarisarja), jonka kokonaispituus on vähemmän kuin 15 m, siirtymäkaaren pituus vähennetään taulukossa 2 kuvattujen levennysten pituudesta.

Siirtymä suora – siirtymäkaari – kaari, siirtymäkaaren pituus L_k > 15 m

Kun siirtymässä suoralta kaarelle on siirtymäkaari, jonka kokonaispituus on suurempi kuin 15 m, kaarrelevityksen arvo e kasvaa lineaarisesti suoralta kaarelle.

Korikaari

Jos korikaaren pääkaarien välissä oleva siirtymäkaaren pituus L_k < 15 m, pääkaaren levitys e alkaa kasvaa pienempisäteisen pääkaaren vaatimaan levityksen mittaan 15 m ennen pienempisäteisen pääkaaren päätä.

Jos korikaaren pääkaarien välissä oleva siirtymäkaaren pituus L_k > 15 m, levitysten välinen siirtymä tapahtuu lineaarisesti.

S-kaari

Jos vastakkaisiin suuntiin kääntyvien pääkaarien välisten siirtymäkaarien ja mahdollisen välisuoran yhteismitta on alle 30 m, kaarrelevitykset mitoitetaan siten, että kaarrelevitys e alkaa kasvaa suurempisäteisen pääkaaren vaatimasta mitasta pienempisäteisen pääkaaren vaatimaan mittaan 15 m ennen pienempisäteisen pääkaaren alkua.

Jos vastakkaisiin suuntiin kääntyvien pääkaarien välisten siirtymäkaarien ja mahdollisen välisuoran yhteismitta on suurempi kuin 30 m, kaarteet käsitellään erillisinä kaarteina.

Raiteen kallistuksesta aiheutuva kaarrelevitys

Kallistetussa raiteessa on huomioitava vaunun kallistuminen sisäkaarteen puolelle. Raiteen kallistuksesta johtuva levitys lasketaan kaavan mukaan jossa b_H on raiteen levitys sisäkaarteen puolella (mm), D raiteen kallistus (mm) ja H korkeus ksk:sta (mm).

2.3.2. Virroittimen alue ja VATU

Virroittimen alue

Aukean tilan ulottuman (ATU) lisäksi raitiotien tilavaatimuksia määrittää virroittimen vaara-alue (ViVa). ViVan leveys on 2 000 mm raiteen keskilinjasta eli kokonaisleveys on 4 000 mm. Virroittimen vaara-alueen korkeus vaihtelee riippuen ajojohtimen rakenteesta. Pikaraitiotieverkolla kannattimellisessa rakenteessa ViVa:n korkeus kiskonselänkorkeudesta on 9 200 mm ja kannattimettomassa rakenteessa 8 100 mm (kuvat 2 ja 3). Kantakaupungissa vastaava korkeus kannattimettomalle rakenteelle on 7 800 mm (kuva 4).

Raitiotien vaaraulottuma (VATU)

Raitiotien vaaraulottuma (VATU-alue) on alue, johon ajolanka voi katketessaan osua. Alue on 4,0 m raiteen keskilinjasta. Kaikki VATU-alueella osuvat sähköä johtavat rakenteet on maadoitettava tai eristettävä. Kuvissa 6-8 esitetään VATU-alueiden mitat erilaisille raitiotierakenteille.

2.3.3. Väistötila ja evakuointitila

Väistötila

Jokaisen raiteen vieressä tulee olla väistötila aukean tilan ulottuman ulkopuolella. Tila on tarkoitettu sekä matkustajien että radalla työskentelevien pelastautumiseen. Väistötilaan tulee päästä sekä radalta että kaluston ovien kautta. Kaksiraiteisella raitiotielle väistötilat sijaitsevat ulkoreunoilla. Kadulla väistötila voi sijaita raitiotien alueen ulkopuolella, myös ajoradalla; ei kuitenkaan moottoritien tai moottoriliikennetien ajoradalla.

Kaksiraiteisella raitiotiellä väistötilat sijaitsevat kummallakin reunalla. Lupa-arvopäätöksellä väistötila voi sijaita myös raiteiden välissä. Jos väistötila on raiteiden välissä, rataosalla käytettävässä kalustossa on oltava ovet kyseisellä puolella.

Väistötilan tulee olla 0,8 m leveä, 2,0 m korkea ja esteistä vapaa (etäisyys ATU:sta). Tunneleiden ja siltojen kohdalla väistötilan ulkoreunan ala- ja yläosia voidaan pyöristää rakenteen mukaisiksi lupa-arvopäätöksellä.

Radan suunnassa korkeintaan 1 metrin pituisten esteiden kohdalla väistötilan leveydeksi riittää 0,45 m vaunusta eli 0,2 m ATU:sta. Jos väistötila sijaitsee poikkeuksellisesti raiteiden välissä, korkeintaan 1 metrin pituisten kiinteiden esteiden kohdalla väistötila vaaditaan vain yhden raiteen ja esteen väliin.

Väistötilaa ei edellytetä korkeintaan 50 cm korkeiden esteiden kohdalla (ks. kohta Etäisyys matalaan jatkuvaan esteeseen jäljempänä).

Väistötilasta voidaan poiketa lyhyillä matkoilla lupa-arvopäätöksellä. Väistötila on huomioitu tämän ohjeen mitoituksissa.

Evakuointitila

Raitiotien mitoituksessa tulee huomioida myös evakuointitila, jos raitiovaunussa on kulkusuuntaansa nähden poistumisovet vain oikealla sivulla ja raitiotien vieressä on jatkuva yli metrin korkea kiinteä este. Evakuointitilan (poistumistien) leveys on 1,2 m pysähtyneestä raitiovaunusta mitattuna. Tämä vastaa 0,95 m etäisyyttä ATU:sta kiinteään esteeseen. Evakuointitila vaaditaan, mikäli este on pidempi kuin rataosalla normaalissa matkustajaliikenteessä liikennöivän kaluston toisistaan kauimpien pariovien välinen etäisyys. Yksisuuntavaunuilla liikennöitävillä rataosilla esteen vähimmäispituus on 4,6 m (MLNRV) ja ainoastaan kaksisuuntavaunuilla liikennöitävillä rataosilla 7,5 m (Artic XL 54).

Tunneleissa ja silloilla evakuointitila saatetaan tarvita, vaikka raitiovaunussa olisi ovet molemmilla puolilla. Tarve tulee sopia pelastusviranomaisten kanssa.

2.3.4. Etäisyys kiinteisiin esteisiin

Etäisyys jatkuvaan kiinteään esteeseen

Jatkuva kiinteä este on pitkänomainen este kuten aita, seinä tai sillan kaide. Radan suunnassa yli metrin pituiset esteet ovat jatkuvia esteitä. Etäisyydestä voidaan poiketa lyhyillä matkoilla erilisillä lupa-arvopäätöksellä kohteissa, joissa esimerkiksi raitiotien nopeus on alhainen tai raitiovaunussa ei kuljeteta matkustajia. Tällaisia lyhyitä kohteita voi olla esimerkiksi bussipysäkkien tai ylityspaikkojen yhteydessä (kaiteet). Päätepysäkkien ja kääntöraiteiden yhteydessä etäisyydestä voidaan tarvittaessa tinkiä koko pysäkin matkalla.

Taulukossa 3 ja 4 on esitetty tämän luvun yhteenvetona etäisyyksiä jatkuviin kiinteisiin esteisiin ATU:sta ja kiskosta.

Taulukko 3. Etäisyydet ATU:sta jatkuviin kiinteisiin esteisiin.

Taulukko 4. Etäisyydet kiskosta jatkuviin kiinteisiin esteisiin.

Etäisyyden ATU:sta jatkuvaan kiinteään esteeseen tulee olla vähintään 0,8 m. Tämän lisäksi tulee huomioida mahdollinen evakuointitila luvun 2.3.3. Väistötila ja evakuointitila mukaan. Korkeintaan 50 cm korkeisiin esteisiin voidaan soveltaa matalien kaiteiden ja aitojen ohjeita.

Etäisyys matalaan jatkuvaan esteeseen (50 cm tai alle)

Matalalla esteellä tarkoitetaan matalaa aitaa tai kaidetta, jolla rajataan rata-aluetta. Matalan esteen korkeus on enintään 50 cm.

Lähtökohtaisesti käytetään avokaidetta, jonka läpi raitiotiealue voidaan aurata. Jos on tarve estää radalle pääseminen esimerkiksi suoja-aidalla, tulee suunnittelussa huomioida raitiotien vaatima lumitila.

Etäisyyden ATU:sta matalaan esteeseen tulee olla vähintään 0,25 m.

Etäisyys pistemäisiin kiinteisiin esteisiin

Pistemäiseksi kiinteäksi esteeksi luokitellaan esteet, joiden leveys tai halkaisija on enintään 1 m ja joiden vierestä pääsee esteettä poistumaan vaunusta. Esimerkiksi pylväs ja katupuu ovat pistemäisiä kiinteitä esteitä. Korkeintaan 50 cm korkeisiin esteisiin voidaan kuitenkin soveltaa matalien esteiden ohjetta.

Taulukossa 5 ja 6 on esitetty tämän luvun yhteenvetona etäisyyksiä pistemäisiin kiinteisiin esteisiin ATU:sta ja kiskosta.

Taulukko 5. Etäisyydet ATU:sta kiinteisiin esteisiin.

Taulukko 6. Etäisyydet kiskosta kiinteisiin esteisiin.

Etäisyyden ATU:sta radan ulkoreunalla olevaan pistemäiseen kiinteään esteeseen tulee olla vähintään 0,2 m (lupa-arvo), mutta normaalitilanteessa 0,4 m.

Etäisyys liikenteenohjauslaitteisiin               

Liikenteenohjauslaitteiden kuten liikennevalojen ja liikennemerkkien sijoitus tulee aina huomioida erikseen raitiotien poikkileikkauksen suunnittelussa. Liikenteenohjauslaitteiden etäisyyksissä on huomioitu asennusvarat. Liikennemerkkipylvään etäisyys perustuu normaalikokoiseen (900 mm) liikennemerkkiin.

Kiinteiden esteiden sijoittelu liittymissä

Raitiotien ja autoliikenteen risteämäkohdissa raitiovaunu saattaa törmäystilanteessa työntää ajoneuvoa edellään raidetta pitkin. Riskinä on, että auto kiilautuu raitiovaunun ja lähellä rataa olevan esteen väliin. Kiilautumisvaaran välttämiseksi raiteen ympäristö tulee pitää vapaana kiinteistä esteistä raitiovaunun hätäjarrutusmatkan pituudelta ristämäkohdan jälkeen. Hätäjarrutusmatkan mittaaminen aloitetaan 2 m ennen ajoradan reunaa, missä törmäyksen viimeistään oletetaan tapahtuvan. Esteistä vapaan alueen leveys ulottuu 1,5 m päähän ATU:sta sen molemmin puolin. Mittoja on selvennetty jäljempänä kuvassa Kiinteiden esteiden sijoittelu liittymissä, jossa symboli d kuvaa hätäjarrutusmatkaa.

Kiinteäksi esteeksi luokitellaan kaikki 20 cm korkeat ei-myötäävät esteet. Näitä ovat mm. ratasähköpylväät ja puut, joiden runkojen halkaisija on vähintään 10 cm. Muiden pylväiden myötäävyys tulee arvioida erikseen. Kiilautumistilanteessa este osuu todennäköisesti ajoneuvon kylkeen, joka kestää törmäyksiä keulaa huonommin.

2.3.5. Etäisyydet eri liikkumismuotoihin

Taulukossa 9 ja 10 on esitetty tämän luvun yhteenvetona etäisyyksiä ajoradasta, ylityspaikasta ja jalankulusta tai pyörätiestä ATU:un ja kiskoon. Tarkemmat tilannekohtaiset kuvaukset löytyvät seuraavista kohdista.

Raitiotie ajoratojen välissä

Kaksiraiteinen raitiotie ajoratojen välissä

ATU:n ja ajokaistan välissä tulee olla 0,25 metriä molemmilla reunoilla. Reunakivi sisältyy mittaan. Kaarteissa tulee huomioida kaarrelevitys (e). Varsinkin nurmipintaisilla raitioteillä on kiinnitettävä huomiota lumitilan riittävyyteen.

Kaksi- tai useampiraiteisen raitiotien kiinteänä mittana on raideväli. Raideleveys pääkaupunkiseudulla on 1 000 mm ja raiteiden keskilinjojen välinen etäisyys (raideväli) tulee olla vähintään 3 000 mm. Kaarteissa raidevälissä tulee huomioida kaarrelevitys (e).

Yksiraiteinen raitiotie ajoratojen välissä

ATU:n ja ajokaistan välissä tulee olla 0,25 metriä molemmilla reunoilla. Reunakivi sisältyy mittaan. Kaarteissa tulee huomioida kaarrelevitys (e).

Lupa-arvopäätöksellä etäisyys viereisiin kaistoihin voi olla pienimmillään 0,05 m. Lupa-arvoa käytettäessä tulee huomioida erityisesti riittävä etäisyys suhteessa vasemmalle kääntyvien kaistoihin. Kaistan leveyden tulee olla riittävä talvikunnossapidon tarpeisiin.

Kaksiraiteinen raitiotie ajoratojen välissä, ratasähköpylväät keskellä

Pylvään oletettu halkaisija on 0,4 m. Pylvään ja ATU:n väliin jätetään 0,1 m tilaa mm. asennustoleranssia varten. Jos pylväisiin asennetaan liikennemerkkejä, liikennevaloja tai muita varusteita tulee niiden tilantarve ottaa erikseen huomioon mitoituksessa (ks. 2.3.4. Etäisyys kiinteisiin esteisiin kohta Etäisyys liikenteenohjauslaitteisiin).

Mitoitus perustuu rata-alueen ulkoreunoilla olevaan väistötilaan. Jos väistötila on poikkeuksellisesti raiteiden välissä, mitoitusta on kasvatettava vastaavasti.

Kaksiraiteinen raitiotie ja pistemäinen este reunassa (esim. ratasähköpylväs)

Mitoitus vastaa kohdan kaksiraiteinen raitiotie ajoratojen välissä mitoitusta, mutta huomioi reunapylvään tarvitseman tilan. Pylvään ja ATU:n väliin jätetään 0,4 m tilaa normaalitilanteessa. Pylvään oletettu halkaisija on 0,4 m.

Kaksiraiteinen raitiotie ja sivupylväät

Mitoitus vastaa kohdan kaksiraiteinen raitiotie ajoratojen välissä mitoitusta, mutta huomioi reunapylvään tarvitseman tilan. Pylvään ja ATU:n väliin jätetään 0,4 m tilaa normaalitilanteessa. Pylvään oletettu halkaisija on 0,4 m.

Taulukko 15. Etäisyydet reunapylväisiin, kaksiraiteinen raitiotie ajoratojen välissä.

Raitiotie sekaliikennekaistalla

Raitiotien toteuttamista muun liikenteen kanssa samalle kaistalle tulee normaalitilanteessa välttää. Sekaliikennekaistat vaarantavat raitiotien häiriöttömän ja sujuvan liikennöinnin. Joissakin tapauksissa sekaliikennekaista voi kuitenkin olla perusteltu ratkaisu esimerkiksi kiertelevän reitin välttämiseksi ja kaupunkitilan erityisten vaatimusten takia. Sekaliikenneosuuksien suunnittelu vaatii erityistä huomiota, jotta raitioliikenteen sujuvuus voidaan turvata. Sekaliikennekaistan mitoitus tehdään lähtökohtaisesti normaalimitoituksena varsinkin bussiliikenteen käytössä olevilla reiteillä. Kapeampi ajorata voi kuitenkin olla perusteltu ajoneuvoliikenteen nopeuksien hillitsemiseksi ja kadun ylittämisen helpottamiseksi.

Ainoastaan linja-autojen kanssa jaetuista joukkoliikennekaistoistakin aiheutuu haittoja linja-autojen ja raitiovaunujen erilaisesta kiihtyvyydestä ja hidastuvuudesta, geometrisista rajoitteista ja pysäkkilaitureiden korkeuseroista. Joukkoliikennekaistat voivat kuitenkin olla perusteltuja keskusta-alueilla joukkoliikenteen ja matkaketjujen sujuvuuden takaamiseksi.

Talviolosuhteissa kadun keskiviivat ovat huonosti näkyvillä ja ajoneuvot ajautuvat helposti raitiotien alueelle. Sekaliikennekaistoja käytettäessä tulisi pyrkiä erottelemaan raitiotie ja muu liikenne ennen liittymiä, jotta muu liikenne ei jonouta raitiotiekaistaa. Jos kadulla on paljon tonttiliittymiä, eräs ratkaisu voi olla järjestää keskelle jaettu kaista vasemmalle kääntyville autoille.

Kaksiraiteinen raitiotie sekaliikennekaistalla, normaalimitoitus

Sekaliikennekaistan poikkileikkauksen normaalitapauksen mitoitus perustuu säännölliselle linja-autoliikenteelle riittävään tilaan.

Joukkoliikennekadulla tulee varmistaa, että linja-autot mahtuvat kohtaamaan raitiovaunun, myös kaarteissa. Lisäksi tulee yhteensovittaa raitiovaunujen ja linja-autojen liikennöinti samalla väylällä. Joukkoliikennekadun kokonaispoikkileikkauksen mitoittaa lähtökohtaisesti linja-autojen vaatima tila. ATU:n ja keskiviivan väliin jätetään lähtökohtaisesti 0,25 m tilaa, jotta linja-autojen kohtaaminen on sujuvaa.

Joukkoliikennekatua suunniteltaessa tulee myös huomioida poikkileikkauksen leveys pysäkkien kohdalla. Linja-autojen tulee mahtua kohtaamaan toisensa myös raitiotiepysäkkien kohdalla.

Normaalitilanteessa ATU:n etäisyys jalkakäytävän reunaan on vähintään 0,35 metriä. Jos etäisyys on tätä pienempi, jalkakäytävän reunaan voidaan lisätä noppakivetty erotuskaista ohjaamaan jalankulkijat kauemmaksi joukkoliikennekaistasta.

Jos raitiotien ja linja-auton yhteiskäytössä olevaa katua on tarvetta kaventaa, kavennetaan ensin etäisyyttä ATU:sta reunakiveen 0,25 metriin (kavennetaan reunoilta). Tämän jälkeen arvioidaan, kavennetaanko poikkileikkausta raitiotien keskeltä vai lisää reunoilta. Kavennukseen vaikuttaa muun muassa onko käytettävissä olevassa raitiovaunukalustossa peilejä, miten lähellä reunakiveä ajoneuvot ajavat, onko kadulla pysäkkejä, onko kadulla kadunvarsipysäköintiä ja miten ajoneuvot mahtuvat kohtaamaan.

Raitiotien vieressä pyöräily järjestetään lähtökohtaisesti pyörätienä eli ajoradasta reunakivellä erotettuna.

Kaksiraiteinen raitiotie sekaliikennekaistoilla, ei linja-autoja, kapea poikkileikkaus

Sekaliikennekaistan poikkileikkauksen normaalimitoitus on 7 metriä (kts. kuva 7 ja 8). Mikäli toteutetaan kapea sekaliikennekaista (raitiotien leveys alle 7 m), ajoradan toiminnallinen leveys kapenee, eikä sekaliikennekaistalle mahdu säännöllistä linja-autoliikennettä. Myös muiden raskaiden ajoneuvojen kohtaaminen vaikeutuu. Kapeampi ajorata voi kuitenkin olla perusteltu ajoneuvoliikenteen nopeuksien hillitsemiseksi.

Kapean poikkileikkauksen sekaliikennekaistalla raitiotien ATU voidaan tuoda lähes kiinni kadun keskiviivaan. Etäisyys ATU:sta keskiviivaan on minimissään 0,05 m. Kapean poikkileikkauksen tapauksessa jalkakäytävän reunakivi sijaitsee normaalisti 0,3 metrin päässä ATU:sta, jolloin ajoradan leveys on 6,5 metriä. Jalkakäytävän reunaan on suositeltavaa lisätä noppakivetty erotuskaista ohjaamaan jalankulkijat kauemmaksi raitiovaunuista.

Kadunvarsipysäköinti

Kadunvarsipysäköintiä raitiovaunujen käyttämän kaistan vieressä tulee välttää. Jos kadunvarsipysäköintiä on, sen mitoituksen tulee olla riittävä ja pysäköinti on erotettava ajoradasta rakenteellisesti (esimerkiksi reunakivellä). Reunakivi sekä ohjaa pysäköidyt autot pois ajoradalta että auttaa raitiovaunujen kuljettajia näkemään, että autot ovat poissa tieltä.

ATU:n ja kadunvarsipysäköinnin väliin tulee mitoittaa 0,75 m ovenavaustila, johon reunakivi sisältyy. Riittävä etäisyys kadunvarsipysäköintiin on tärkeämpää kuin radan etäisyys kadun keskilinjasta. Pysäköintiruutujen tulisi olla riittävän leveitä, jotta ovenavaustila säilyy vapaana eivätkä pysäköidyt autot päädy talvella lumen takia raitiovaunujen tielle. Pysäköintiruudun suositeltu minimitta on 2,25 m ovenavaustilasta mitattuna.

Koska kadunvarsipysäköinti johtaa varsin leveään ajorataan, ajorataa voi olla perusteltua kaventaa niissä kohdissa, joissa ei ole pysäköintiä. Erityisesti jalankulkijoiden ylityskohdat on syytä kaventaa.

Raitiotie pyörätien tai jalankulkuraitin vieressä

Erillisen raitiotien ja pyörätien/jalankulkuraitin välille tulee turvallisuussyistä jättää riittävästi tilaa. Raitiovaunun kuljettajan tulee pystyä havaitsemaan selkeästi riittävän kaukaa, että kävelijä tai pyöräilijä ei ole raitiotiealueella. Myös kävelijän ja pyöräilijän tulee pystyä väistämään raitiovaunua ja poistumaan raitiotiealueelta turvallisesti. Jalkakäytävän etäisyys raitiotiestä on esitetty kohdassa raitiotie sekaliikennekaistalla.

Raitiotien ja pyörätien/jalkakäytävän erottelu tulisi ensisijaisesti toteuttaa niin, ettei väliin tarvitse toteuttaa aitaa/kaidetta. Erilaisia tapoja erotella raitiotie kävelystä ja pyöräliikenteestä on esitetty luvussa Raitiotien erottelu ja toiminnallinen design. Alla olevissa poikkileikkauksissa on kuitenkin huomioitu mahdollinen tarve toteuttaa raitiotien ja jalkakäytävän/pyörätien välille kaide/aita.

Kaksiraiteinen raitiotie pyörätien ja jalkakäytävän vieressä, nopeus enintään 40 km/h

Raitiotien ja pyörätien sekä jalkakulkureitin välinen normaalimitoitus perustuu jalankulkijan/pyöräilijän riittävään etäisyyteen raitiotiestä. Mitoituksessa on huomioitu, että raitiotien ja jalkakäytävän väliin voidaan lisätä tarvittaessa matala aita parantamaan erottelua.

Aidan ja pyörätien/jalkakäytävän väliin jätetään 0,45 m tilaa, jotta pyörätien käyttötila ei kapene. Tila palvelee talvelle myös lumitilana. Minimitilanteessa aidan ja pyörätien/jalkakäytävän väliin jätetään 0,25 m astumistila. Lupa-arvoja käytettäessä, ei pyörätien/jalkakäytävän väliin mahdu matalaa aitaa.

Kuva 26. Raitiotie jalkakäytävän tai pyörätien vieressä, nopeus ≤ 40 km/h.

Kaksiraiteinen raitiotie pyörätien tai jalkakäytävän vieressä, nopeus yli 40 km/h, enintään 50 km/h

Raitiotien nopeuden kasvaessa 50 km/h, raitiovaunun ATU:n ja jalkakäytävän/pyörätien välinen etäisyys kasvaa. Tarvittaessa raitiotien ja pyörätien/jalkakäytävän välillä asennetaan matala aita estämään raitiotiealueella oleskelua. Mitoitus mahdollistaa riittävän etäisyyden raitiovaunun ja kävelijän/pyöräilijän välillä, jotta raitiovaunun kuljettaja uskaltaa ajaa 50 km/h nopeutta. Mitoitus on tehty siten, että matala aita on aina mahdollista asentaa.

Pyörätien/jalkakäytävän etäisyys ATU:sta on normaalitilanteessa 1,15 m. Raitiotien ja pyörätien/jalkakäytävän erottamiseen voidaan käyttää matalaa aitaa (maksimissaan 0,5 m korkea).

Matalan aidan ja ATU:n väliin tulee mitoittaa vähintään 0,25 m leveä astumistila, normaalitilanteessa tilaa tulisi olla 0,45 m.

Aidan ja pyörätien/jalkakäytävän väliin jätetään 0,6 m tilaa, jotta pyörätien käyttötila ei kapene. Tila palvelee talvelle myös lumitilana. Minimitilanteessa aidan ja pyörätien/jalkakäytävän väliin jätetään 0,45 m tilaa. Myös lupa-arvoja käytettäessä poikkileikkaukseen mahtuu matala aita, tällöin etäisyys aidasta ATU:n on 0,25 m.

Normaalimitoituksessa voidaan käyttää myös korkeata aitaa (yli 50 cm), mutta tällöin joudutaan tinkimään pyörätien hyötyleveydestä aidan tullessa vain 0,25 metrin etäisyydelle pyörätien reunasta. Korkean aidan ja ATU:n etäisyyden tulee olla 0,8 m (ei sisällä evakuoimistilaa).

Kuva 27. Raitiotie jalkakäytävän tai pyörätien vieressä, nopeus yli 40 km/h, enintään 50 km/h.

Kaksiraiteinen raitiotie pyörätien ja jalkakäytävän vieressä, nopeus yli 50 km/h

Raitiotien nopeuden kasvaessa yli 50 km/h, raitiovaunun ATU:n ja jalkakäytävän/pyörätien etäisyys on kasvaa. Raitiotien nopeuden kasvaessa kävelijän/pyöräilijän etäisyyttä raitiotiehen kasvatetaan, jotta raitiovaunun kuljettaja pystyy turvallisesti ajamaan yli 50 km/h nopeutta. Tarvittaessa raitiotien ja pyörätien/jalkakäytävän välille asennetaan korkea aita estämään raitiotiealueen ylittämistä. Mitoitus on tehty siten, että korkea-aita on aina mahdollista asentaa normaalimitoituksessa.

Pyörätien/jalkakäytävän etäisyys ATU:sta on normaalitilanteessa 1,5 m. Raitiotien ja pyörätien/jalkakäytävän erottamiseen voidaan käyttää normaalimitoituksessa korkeaa aitaa (yli 0,5 m korkea). Korkean aidan ja ATU:n väliin tulee mitoittaa 0,8 m leveä tila.

Aidan ja pyörätien/jalkakäytävän väliin jätetään 0,6 m tilaa, jotta pyörätien käyttötila ei kapene. Tila palvelee talvelle myös lumitilana. Minimitilanteessa aidan ja pyörätien/jalkakäytävän väliin jätetään 0,25 m tilaa, mutta tällöin pyöräliikenteen käyttötila heikkenee huomattavasti. Lupa-arvoja käytettäessä poikkileikkaukseen ei mahdu korkeaa aitaa.

Korkean aidan syvyys on 10 cm ja korkeus vähintään 50 cm. Lähtökohtaisesti käytetään avokaidetta, jonka läpi raitiotiealue voidaan aurata. Jos on tarve estää radalle pääseminen esimerkiksi suoja-aidalla, tulee suunnittelussa huomioida raitiotien vaatima lumitila.

Kuva 28. Raitiotie jalkakäytävän tai pyörätien vieressä, nopeus yli 50 km/h.

2.3.6. Etäisyydet puihin

Puut, yhteiskäyttöpylväät ja liikenteen näkemäalueet tulee sovittaa toisiinsa voimassa olevien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Risteysalueilla on huomioitava myös mahdollisten raiteiden risteämäpaikkojen (vaihteet/raideristeykset) vaatimat tiheämmät ajojohdinrakenteiden kannatuspisteet (pylväät ja vaiherakenteet).

Katupuut on istutettava riittävän etäälle raitiotiealueesta turvallisuuden takaamiseksi ja raitiovaunun eri osien rikkoutumisen estämiseksi.  Virroittimen vaara-alueelle (ViVa) tai aukean tilan ulottumaan, raitiovaunun rungon vaatima dynaamisen tilaan (ATU) ei saa istuttaa katupuita, eikä puun lehvästö saa kasvaa alueille.

Katupuiden etäisyys ATU:sta vaihtelee puiden koon mukaan. Katupuiden istutusetäisyyden tulee olla vähintään 3,5 metriä raiteen keskilinjasta. Neljän metrin etäisyys raiteen keskilinjasta on suositeltavaa sähköturvallisuuden takaamiseksi.

Muissa ajojohdinrakenteiden osissa kuten yhteiskäyttöpylväät, kannatinvaijerit ja orsirakenteet noudatetaan yhden metrin turvaetäisyyttä.

Riittävä istutusetäisyys ajoradan reunaan on myös huomioitava tapauksessa, jossa istutuskaistan toisella puolella sijaitsee ajorata.

Suurella puulla tarkoitetaan tässä ohjeessa täysi-ikäisenä latvuksen leveydeltä 5 – 7 metriseksi kasvavia puita. Myös kapeakasvuiset lehmuslajikkeet luetaan suuriksi puiksi. Kapealajikkeisella puulla tarkoitetaan puuta, jonka latvuksen leveys on 3 – 4,5m.

Istutusetäisyys 6 m

Suurikokoisen puun latvus saa kasvaa melko vapaasti, ja hoitotarve on vähäinen.

Istutusetäisyys 5 m (raiteen keskilinjasta)

Suurikokoisen puun latvusta on hoitoleikattava, mutta hoitotarve on vähäisempi kuin kapeammalla 4 metrin istutuskaistalla ja lehvästön vaikutelma säilyy.

Istutusetäisyys 4 m (raiteen keskilinjasta)

Suurikokoisen puun latvusta on hoitoleikattava vuosittain, ja latvuksen karsittava osuus on suurempi kuin leveämmillä istutuskaistoilla.

Istutusetäisyys 3,5 m (raiteen keskilinjasta)

Vain kapealatvuksisten lajikkeiden käyttö on mahdollista. Hoitotarve on melko vähäinen.

2.3.7. Raitiotie rakenteen alla

Raitiotien suunnittelussa rakenteen alle tulee huomioida ratasähkön vaatimukset, radan (pysty)geometria sekä rakenteen alle tulevat muut laitteet ja varusteet. Lisäksi mahdollisiin ratkaisuihin vaikuttaa se, kulkeeko raitiotiellä ajoneuvoliikennettä ja risteääkö ajoneuvoliikenne raitiotietä matalan rakenteen lähellä.

Raitiotien yläpuolella olevien rakenteiden normaali vapaa korkeus on 5,2 m. Normaali korkeus mahdollistaa 4,9 m ajolangan korkeuden tyypillisellä 0,3 m ripustusvaralla, jolloin 4,4 m korkea ajoneuvo voi käyttää samaa kaistaa raitiotien kanssa (kuva32).

Raitiotie voidaan toteuttaa tarvittaessa myös alle 5,2 m korkean rakenteen alle, jolloin suunnitteluratkaisu tulee hyväksyttää erikseen. Raitiotien sijaitessa rakenteiden alla tulee huomioida, että ajolangan laskeminen ja nostaminen tulee tehdä riittävän pitkällä matkalla (katso luku 3.8. Ratasähköjärjestelmät). Tällä voi olla vaikutusta risteävien ajoneuvojen vapaaseen korkeuteen rakenteen lähellä. Ajolangan ripustaminen alle normaalin minimikorkeuden (4,9 m) saattaa rajoittaa raitiotien nopeutta tai aiheuttaa ajolangan sekä raitiovaunun virroittimen normaalia suurempaa kulumista.

Ajolangan ja ajoneuvojen välissä tulee lähtökohtaisesti olla 0,5 m turvamarginaali. Ajoneuvojen sallittua korkeutta tulee siten rajoittaa normaalista 4,4 m maksimikorkeudesta, jos ajolangan korkeus on pienempi kuin 4,9 m. Taulukossa 22 on esitetty alle 4,9 m ajolangan korkeutta vastaavat ajoneuvojen suurimmat sallitut korkeudet sekä vastaava viitteellinen rakenteen vapaa korkeus 0,3 m ripustusvaralla. Erikoisratkaisulla ripustusvaraa on joissakin tapauksissa mahdollista pienentää. Ajoneuvojen korkeuden rajoittamiseen käytetään liikennemerkkejä kaupunkikohtaisen ohjeistuksen mukaisesti.

Mikäli 0,5 m turvamarginaali ei ole mahdollinen olemassa olevan rakenteen takia, poikkeustapauksissa voidaan käyttää pienimmillään 0,3 m turvamarginaalia (taulukko 23). Alle 0,5 m turvamarginaalilla tulee ajoneuvoille lähtökohtaisesti käyttää rakenteellista korkeusrajoitinta. Korkeusrajoitin ei voi sijaita raitiotien ajolangan kodalla, joten se on sijoitettava raitiotielle johtavalla reitillä ennen raitiotielle liittymistä. Alle 0,5 m turvamarginaalia käytettäessä ajoneuvojen suurin sallittu korkeus merkitään jo 4,4 metristä alkaen (taulukko 23).

Jos liikenneympäristö ei mahdollista korkeusrajoittimen käyttämistä, lupa-arvopäätöksellä voidaan hyväksyä korvaava ratkaisu, jossa ajoneuvojen korkeusrajoitusta tehostetaan riittävillä merkinnöillä ja ennakkomerkeillä. Lupa-arvopäätöksessä sovelletaan VDV:n ohjetta 550 (VDV-Regelwerk 550: Fahrleitungsanlagen) sekä huomioidaan mm. korkeiden ajoneuvojen todennäköisyys käyttää kyseistä reittiä. Riskejä voidaan pienentää myös käyttämällä kiristettyä ajolankaa, jonka korkeuteen lämpötila vaikuttaa vähemmän kuin kiristämättömään ajolankaan.

Jos rakenteen alla kulkee ainoastaan raitiovaunuja, eikä muu liikenne risteä raitiotietä rakenteen lähellä, rakenteen vapaa korkeus voi pienimmillään olla 4,5 m. Suunnitteluratkaisu tulee kuitenkin hyväksyttää erikseen, jotta ajolangan riittävä korkeus ja korkeuden muutokseen tarvittava matka voidaan varmistaa.