Ekoluutiota raiteilla vuodesta 1891
Raitiovaunut ovat aina kulkeneet aikaansa edellä: tarjonneet kaupunkilaisille kestävää joukkoliikennettä ja näyttäneet suuntaa tulevaisuuden raitioliikenteelle.
Yli 130 vuotta raiteilla ja 125 vuotta sähköllä
Mitä olisi Helsinki ilman kotoisasti kolisevia ratikoita? Ratikat ovat aina kulkeneet aikaansa edellä: tarjonneet kaupunkilaisille kestävää joukkoliikennettä ja näyttäneet suuntaa tulevaisuuden raitioliikenteelle. Eli ekoluutiota parhaimmillaan jo vuodesta 1891!
1800-luku
Tarinamme alkaa hevostallilta, jossa kauraa jauhaneiden nelijalkaisten kanssa aloitamme hevosraitiovaunun liikennöinnin. Helsingin Raitiotie- ja Omnibusosakeyhtiö (HRO) perustetaan vuonna 1888. Yksityinen yhtiö vastaa Helsingin ensimmäisten raitioteiden rakentamisesta ja liikennöinnistä.
1900-luku
Vuonna 1900 hevoset jäävät, mutta jatkamme matkaa yhdessä rahastajien kanssa, jotka lipunmyynnin lisäksi pitävät ratikoissa järjestystä yllä. Aluksi hiljaiset vaunut aiheuttavat joissain jopa pelkoa, mutta pienen totuttelun jälkeen uuden ajan raitiovaunut otetaan ilolla vastaan.
1940-luku
Helsingin kaupunki ostaa HRO:n omaisuuden vuonna 1944, ja Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL) aloittaa toimintansa kunnallisena liikelaitoksena vuonna 1945.
Sota tuo naiset osaksi raitiovaunuliikennettä. Miesten lähtiessä rintamalle naiset ottavat ratikan ohjaamon haltuunsa. He ajavat, hoitavat tekniikkaa ja pitävät kaupungin liikkeessä. Lopullisesti naiset tulevat jäädäkseen raitioliikenteeseen 1960-luvulla.
1970-luku
Vuosikymmenten kuluessa raitiovaunut vaihtuvat, kunnes kotimaisen Valmetin ratikka vakiintuu Helsingin katukuvaan ensin punavalkoisena. Tyytymättömyyden myötä väri vaihtuu vanhaan tuttuun vihreään.
1980-luku
Vaikka viimeiset rahastajat lopettavat työnsä ratikoissa 1980-luvulla, HKL:n ammattilaisten joukko kasvaa, kun rinnalle ilmestyvät metrojunankuljettajat.
2010-luku
Nivelratikan rinnalle kehitetään pohjolan ankariin olosuhteisiin suunniteltu Artic. HKL ei tilaa valmista raitiovaunumallia, vaan toivoo monia ominaisuuksia, kuten kääntyvät telit, kiinteät akselit ja pehmeät pyöränkumit, jotka oli havaittu hyviksi HKL:n omassa kehitystyössä jo aiemmin.
Artic pääsee koeliikenteeseen Helsingin raiteille vuonna 2013 ja saa matkustajilta hyvän vastaanoton. Sarjatuotantoon päästyään Artic alkaa liikennöidä Helsingissä vuonna 2016.
2020-luku
Pikaraitiovaunut ilmestyvät ratikoiden joukkoon, kun linja 15 avataan matkustajille vuonna 2023. Pikaraitiolinjojen laajeneminen jatkuu: odotamme Kruunusiltojen raitiotien valmistumista vuonna 2027 ja muiden suunnitteilla olevien hankkeiden etenemistä.
HKL yhtiöitetään vuonna 2022 ja yhtiö saa nimekseen Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy.
Pitkä ja vaiherikas historiamme sekä sinnikäs työ kaupunkiliikenteen kehittämiseksi on rakentanut vankan pohjan liikennöinnin lisäksi pääkaupunkiseudun laajenevalle joukkoliikenneverkostolle ja tulevaisuuden kestävälle kaupunkikehittämiselle.
Ratikka herättää monenkirjavia muistoja
Pyysimme somessa matkustajilta muistoja ratikasta, ja niitä saapui kiitettävästi. Ja millaisia mahtavia muistoja ratikka on jättänyt mieleen! Katso poimintoja alta.
Ratikka saattaa tuntua varsinkin ensimmäisellä kyytikerralla jännittävältä
”Tampereelta Hesaan muutettuani 1980-luvun alussa ekana koulupäivänä ratikalla kouluun. Oli jännittävää. Koulussa kaverit kysyivät, että tulitko dösällä vai spåralla? En ymmärtänyt sanaakaan.”
”Eka kerralla pelotti sellainen äänekäs kulkuväline mutta nykyään olemme tosi hyviä kavereita.”
”Kerran olen ollut ja silloin pelotti.”
Lapsilla ja ratikoilla on ihan oma yhteytensä
”Mulla ei ole yksittäistä muistoa, vaan yleisesti lapsuuden kesistä, joita vietin Vallilassa tätini luona. Ratikat kulki ihan rapun ovelta ja rakastin niillä viilettämistä niin paljon, että suunnittelin kartalle ratikkalinjat omaan piskuiseen kotikaupunkiini ja haaveilin työstä raitiovaunulinjojen suunnittelijana (harvalla lapsella varmaan toive ihan noin tarkka!). Nykyisin sitten astelen kohti tätä haavetta kunta- ja aluejohtamisen pääaineella ja liikenteen ja logistiikan sivuaineella.”
”Ehkä kaikkien aikojen parhaista muistoista on MLNRV:n kyydissä joskus ekoja kertoja yksin lapsena, kun olin menossa kaverille yökylään. Istuin niillä ihanilla yksittäispaikoilla vasemmalla seinustalla ja nautin inisevästä kiihdytysäänestä Ruskeasuolle johtavassa ylämäessä ja tuijotin ylpeänä uudenkarheita vihreitä pysäkkinäyttöjä, kun osasin jo kaikki pysäkit ulkoa. Mukana oli R-kioskin pieni kangaskassi, jonka sain mummin tutulta ja joka toimii edelleen klassisena yökylälaukkuna. Kiemurtelevan Korppaanmäentien jälkeen päättärillä laitoin kaverille viestiä ja hän vastasi siihen ilmestymällä eteeni seisomaan kun nostin katseen puhelimestani.”
”Olen kakarana tuijotellut päivät pitkät Vallilan ratikkatalleja ja katsonut kuinka eri ikäkausien ratikoita tuli ja meni sisään. Muistan pitäneeni kirjaa mikä ratikoista meni minnekin. Se jäi naskalin mieleen vuosikausiksi.”
”Tyttärentytär tykkäsi pienenä kovasti ratikan (ja metronkin) kyydissä matkustamisesta, hymy naamalla heilutteli jalkojaan ja yleensä hyräili tai lauleskeli jotain samalla.”
Ratikassa on syntynyt monia unohtumattomia kohtaamisia
”Minua ja ystävääni vastapäätä istui 2 neitiä. He pähkäilivät lähtisivätkö illalla silloiseen suosittuun Helsingin yökerhoon Lady Mooniin ja minä sitten sanoin että lähtekää ihmeessä, mekin ollaan menossa ja nähdään siellä. Niin me tapasimme heidät ja edelleen ollaan ystäviä, tästä aikaa 16 vuotta.”
”Muutama vuosi sitten hyppäsin ratikan kyytiin työmatkalle. Huomasin että viereiselle penkille istui suomen kielen kurssin opettaja, Tervehtimme toisiamme. Oli kiva muisto, että hän muisti minun nimeni ja tyttäreni nimen. Vaikka valmistuin muutama vuosi sitten ja hänellä on paljon oppilaita, hän vielä muisti minut. Se oli hyvää aikaa ja arvokas muistutus mulle.”
”Olin menossa Lintsille ratikalla nuorena ja siinä tuli kivannäköinen poika juttusille. Yritti houkutella mua jonnekin mukaansa ja minä häntä Lintsille. Kumpikaan ei kuitenkaan muuttanut suunnitelmaansa toisen mukaan, emmekä tavanneet toiste.”
Ratikassa voi virittäytyä juhlatunnelmaan
”Mentiin kaverin kanssa mun palkintoristeilylle satamaan ratikalla. Oli kätevää sillä mennä kun pääs satamaan saakka.”
”Lähimuistissa ratikkamatka Katri-Helenan jäähyväiskonsertista velodromille oman kylän bussiin. Sujui kuin junan vessa vaikka ihmisiä oli liikkeellä koko stadiollinen.”
Parhaimmassa tapauksessa ratikkamatkasta voi sukeutua seikkailu
”Siskon kanssa lähdimme yöllä ensimmäisestä omasta kodista kolmosen ratikalla Eläintarhan Nesteelle ostamaan jäätelöä. Meillä oli omat lusikat mukana, joten voitiin jo kotimatkalla ratikan penkillä pyjamat päällä istuen syödä se koko paketillinen.”
”Jätin kerran epähuomiossa pienen matkalaukun ratikan penkin alle. Tajusin sen heti poistuessani, mutta ratikka ehti mennä menojaan. Nappasin taksin kiljaisten ”seuratkaa tuota ratikkaa!” Hetken hämmennyksen jälkeen saatiin ratikka oikoreitin avulla kiinni, ja laukku onnellisesti takaisin.”
Muistot saattavat ulottua pitkälle historiaan
”Lapsuudesta jäänyt mieleen kaikki ratikkamatkat, kun kotkalainen pieni miä pääsin tyhjään rahastajan koppiin leikkimään rahastajaa – mun haaveammattia. Muistan yhä miltä ratikassa tuoksui ja kuinka onnellinen olin.”
Ratikka nyt vaan on paras!
”Ennen kun muutin Helsinkiin haaveilin salaisesti siitä, että pääsee kulkemaan julkisilla kavereiden kanssa työ- tai koulumatkoja. Enää ei tarvii haaveilla, ja parhaat ratikkamuistot onkin joko kavereiden tai perheen kanssa matkustaminen ympäri Helsinkiä.”
”Ratikka on aina ollut kulkuvälineistä lempparein, vaikkakin nykyään matkustan niillä harvemmin. Nuorempana oli tärkeää päästä ajamaan uudet linjat / muutetut reitit kokonaisuudessaan heti kun mahdollista, ja kyllähän se sama piti tehdä pikaratikankin kanssa. Ratikasta on kiva katsella maisemia ja seurata muiden matkustajien touhuja”.
”Ikinä en ole asunut kaupunginosassa, missä ei spåra kulje.”
”Aina mieluummin olen valinnut ratikan kuin bussin, ei haittaa vaikka matka menisi vähän kiertoreittiä perille.”
”Aina on ollut mukavaa ratikalla matkustaa.”
”Rakastan ratikoita! Tulin nuorena -88 Helsinkiin maalta ja ratikat oli ihan parasta! Nyt taas maalla asuneena, tuumaan, että jos lottovoiton saan niin muutan Töölöön ja talon edessä on oltava ratikkapysäkki!”
”Kaikki ratikkareissut rauhassa iltaisin kotiin päin pitkän päivän jälkeen maisemia ihaillen.”
”Kätevä tapa kolistella menemään.”
”Asuessani Helsingissä 2000 vuoden molemmin puolin, saatoin lähteä vaan ajelemaan ratikalla koko kierroksen jos ei ollut muuta tekemistä. Tosin ensin metrolla Vuosaaresta Sörnäisiin, ja siitä sen ratikkareissun pystyi aloittamaan. Jokainen tuolloinen linja tuli varmasti kierrettyä useampaan kertaan. Siinä katselin maisemia ja mietin tarinoita ihmisten ulkokuoren alla. Niin ja kyllä sitä jokusen tarinan kuulikin, vaikka ollaankin tuppisuu suomalaisia .”
Seuraa tarinaa somekanavissamme @ Kaupunkiliikenne!