Asiantuntijablogi

Pride-kuukausi ja yhdenvertaisuus yhdistyvät työsuojelussa

Työsuojeluvaltuutettu Sampsa Nylund

Pride-kuukautta vietetään kesäkuussa, mikä herättää vuosittain keskustelua ja kysymyksiä yhdenvertaisuudesta. Mutta mitä yhdenvertaisuudella tarkoitetaan? Mitä se merkitsee Kaupunkiliikenteelle ja miksi meidän täytyy tehdä töitä sen toteutumisen eteen?

Mitä on yhdenvertaisuus?

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan ihmisten samanarvoisuutta riippumatta heidän henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, oli kyseessä sitten esimerkiksi ikä, etninen tai kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto tai vakaumus, vamma, terveydentila, seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli. Meillä suomalaisilla on perusoikeus tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti, ja olemme jopa säätäneet yhdenvertaisuuslain takaamaan, että ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti myös työpaikalla. Tämä velvoittaa työnantajia puuttumaan muun muassa syrjintään ja tekemään suunnitelman yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi työpaikalla.

Onko yhdenvertaisuuslaki ainoa syy välittää yhdenvertaisuudesta?

Ei ainakaan työsuojelun näkökulmasta. Tehtäväni työsuojeluvaltuutettuna on pyrkiä varmistamaan, että työntekijöiden fyysinen ja henkinen turvallisuus on taattu, ja että kaikki pääsevät terveinä ja hyvinvoivina päivän päätteeksi kotiin ja lopulta eläkkeelle. Sitä varten meidän kaikkien pitääkin pystyä tuntemaan olomme turvalliseksi omana itsenämme työpaikallamme. Se on itse asiassa elinehto myös tuottavuudelle ja työn mielekkyydelle. Erityisesti mielenterveyden kannalta on tärkeää, ettei joudu jatkuvasti tanssimaan oman itsensä ja mahdollisesti vihamieliselle ympäristölle esittämänsä roolin välillä.

Erityisesti mielenterveyden kannalta on tärkeää, ettei joudu jatkuvasti tanssimaan oman itsensä ja mahdollisesti vihamieliselle ympäristölle esittämänsä roolin välillä.

Teenkin sitä ajatellen tunnustuksen: Minä en ole hetero.

Olen panseksuaali. Se tarkoittaa yleisesti ottaen samaa kuin biseksuaali, ja sanoja voi aika sujuvasti käyttää sekaisin. Joku muu saattaa olla paljon tarkempi määrittelemään näitä sanoja, mutta käytännössä ne tarkoittavat, ettei sukupuoli ole meille merkityksellinen asia kumppanissa. Niin sanoakseni kaikki sukupuolet kelpaavat.

Huomasin jopa vähän omaksi yllätyksekseni ahdistuvani tämän kirjoituksen tekemisestä, koska tiesin, että minun pitää kirjoittaa itseni ulos kaapista. Ei siksi, että salailisin asiaa muutoin, koska yleensä olen kysyttäessä asiasta avoin. Se ahdisti minua koska tiedän, kuten tiedän joka kerta tullessani kaapista, että joku saattaa alkaa vihaamaan minua, voin menettää uskottavuuteni työsuojeluvaltuutettuna tai ihmiset alkavat vältellä minua eri tilaisuuksissa. Tilastollisesti katsottuna todennäköisyyteni joutua väkivallan uhriksi kasvaa huomattavasti vain siksi, että seksuaalinen suuntautumiseni poikkeaa valtavirrasta.

En tietenkään usko, että Kaupunkiliikenteellä kohtaisin väkivaltaa enkä myöskään usko, että kukaan yhteisössämme alkaisi tietoisesti vihaamaan minua. Sikäli kun tiedän, Kaupunkiliikenne on täynnä hyväsydämisiä ja ystävällisiä ihmisiä, jotka jakavat ajatukseni siitä, että kaikkien tulee voida tuntea olevansa turvassa työpaikalla. Mutta yleisesti ottaen en pysty noin vain sulkemaan pois kaikkia niitä asioita, joiden tiedän olevan riskejä.

Tiedän, etten ole näiden pohdintojen kanssa yksin. Viestintä yritti saada järjestettyä haastatteluja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilta työntekijöiltä Pride-viikolle, mutta useampikin työntekijä kieltäytyi, koska pelkäsi mahdollisia seurauksia.

Joku varmaan nyt kysyy, että eivätkö nämä pelot ole turhia? Valitettavasti eivät ole. Ehkä voin parhaiten valottaa ongelmaa henkilökohtaisen esimerkin kautta.

Istuin muutama vuosi sitten aamiaisella parin kollegan kanssa ja toinen kollegani totesi syistä, joita en enää harmikseni muista, että eihän Suomessa ole enää mitään homofobiaa. En silloin väittänyt vastaan saman ahdistuksen takia, mitä koin kirjoittaessani tätä. Hetkeä myöhemmin puhuimme presidentinvaalien ehdokkaista ja toinen kollega sanoi, ettei pidä Pekka Haavistoa, joka on julkisesti homo, sopivana presidentiksi. Kysyin, miksei olisi? Onhan hänellä vankka tausta ulkopolitiikasta toimittuaan diplomaattina? Kollega vain vaivautuneena oloisena sanoi, ettei Haavisto vaan ole hänen mielestään sopiva, ja miltä se näyttäisi ulkomaillakin, jos hänestä tulisi presidentti. Voin kertoa, että tuntuu aika inhottavalta miettiä, muuttuisinko minäkin maagisesti epäpätevämmäksi hänen silmissään, jos kertoisin hänelle, ettei sukupuoli merkitse minulle mitään kumppanien suhteen. Eräs toinen kollega kertoi minulle jonkin aikaa sen jälkeen, että hän oli joutunut kamppailemaan itsensä kanssa, voiko olla enää ystäväni, kun olin tullut hänelle kaapista ulos.

Vastaavaa niin sanottua sisäistettyä homofobiaa ja yhdenvertaisuuden teemaa silmällä pitäen, esimerkiksi sisäistettyä rasismia, seksismiä ja transfobiaa, esiintyy kaikkialla yhteiskunnassamme ja myös työpaikallamme. Sisäistetyllä tarkoitetaan sitä, etteivät ihmiset tietoisesti toimi syrjivästi, vaan olemme kasvaneet tiettyihin toimintamalleihin ja tapoihin, emmekä tiedosta niitä haitallisiksi toisille.

En siis usko, kuten aikaisemmin mainitsinkin, että yleisesti ottaen ihmiset olisivat tarkoituksella homofobisia tai seksistisiä. Moni ei vain ole riittävän tietoinen niistä tavoista, joilla syrjimme työtovereitamme. En kanna kaunaa näille kollegoilleni. Enkä missään nimessä pidä heitä pahoina ihmisinä. Minulla on myös vastuu sanoa, jos koen, että minua kohdellaan väärin. Mutta se, etten silloin tehnyt mitään ja se, että koen ahdistusta tätä kirjoittaessani, kertoo että jotain on tehtävä. Meidän pitää toimia, jotta ihmiset uskaltavat nostaa epäkohdat entistä paremmin esiin.

Moni ei ole riittävän tietoinen niistä tavoista, joilla syrjimme työtovereitamme.

Mikä avuksi?

Me työsuojelussa olemme HR:n kanssa valmistelemassa Kaupunkiliikenteelle tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Kuten alussa mainitsin, laki velvoittaa työnantajia tekemään suunnitelman toimenpiteistä yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi työpaikoilla, ja vastaava suunnitelma tulee laatia myös tasa-arvon toteutumiseksi. Meillä nämä yhdistetään yhdeksi suunnitelmaksi. Yksi suunnitelmaan tulevista toimenpiteistä on, että tämän syksyn työhyvinvointikyselyssä kartoitetaan häirinnän ja syrjinnän ilmenemistä paremmin. Pyrimme tarkentamaan, missä ja minkälaista syrjintää meillä esiintyy. Siten osaamme kohdentaa resursseja sinne, missä ne palvelevat parhaiten tarkoitustaan, oli se sitten tiimi-, yksikkö- tai talotasolla.

Priden huomiointi on oikeastaan vasta ensimmäinen osa pidemmän aikavälin toimintaa, ja lomien jälkeen palaammekin syrjinnän aiheeseen muiltakin osin. Jos tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta tuntuu puuttuvan jotain, niin on hyvä muistaa, että suunnitelmaa päivitetään ja täydennetään tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Syrjinnästä, häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä meillä on Kaupunkiliikenteessä olemassa jo käsikirja.

Pride-teemaan liittyen onkin hyvä mainita, ettei Kaupunkiliikenne ole vain vaihtamassa logoaan sateenkaaren väreihin ja homma on sillä hoidettu. Viestinnässä on ollut tänä vuonna tohina päällä, ja Pride-viikkoa on vaikea olla huomaamatta, jos seuraa viestintää. Mahdollinen Helsinki Pride-kumppanuus ensi vuodelle on selvittelyssä, ja olen itse luvannut organisoida Kaupunkiliikenteen epävirallisen Pride-kulkueblokin. Siihen osallistuminen onkin erinomainen tapa tutustua ja tukea yhtiömme seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia, oli sitten hetero tai ei.

Jokainen meistä voi myös arjessa tehdä pieniä asioita luodakseen esimerkiksi vähemmistöihin kuuluville työkavereille turvallisemman ja miellyttävämmän työympäristön. Olkaa rohkeita ja puuttukaa syrjintään. Yrittäkää olla liittämättä ihmisten puutteita tai virheitä heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa. Älkää sortuko käyttämään negatiivisia stereotypioita. Kaikki nämä ovat hyvin pieniä asioita, ja varmasti monelle ne tuntuvat mitättömiltä, mutta varmasti kaikki tiedämme, että tahatonkin kuittailu ja mitätöinti on hyvin kuluttavaa. Ja kaikkein tärkeimpänä: ilmoita esimiehellesi ja työsuojeluvaltuutetullesi jos sinua syrjitään.

Jokainen meistä voi arjessa tehdä pieniä asioita luodakseen esimerkiksi vähemmistöihin kuuluville työkavereille turvallisemman ja miellyttävämmän työympäristön.

Jos jokin asia epäasialliseen käytökseen liittyen askarruttaa tai huolestuttaa sinua, niin älä epäröi ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuusi tai työsuojelupäällikköön. Me olemme olemassa juuri siksi, että meille voi tulla luottamuksella juttelemaan ongelmiensa kanssa, liittyivät ne sitten turvallisuuteen, hyvinvointiin, terveyteen tai työssä jaksamiseen.

Iloista ja turvallista Pride-viikkoa ja kesää kaikille!

Sampsa Nylund
Työsuojeluvaltuutettu